PAAVO HAAVIKKO
HARALD PITKÄIKÄINEN
Kertomus siitä mitä tapahtui kun kuningas Harald Pitkäikänen talvehti kuudetta kesää Englannissa, kutsui kokoon kansansa ja tahtoi luopua vallasta
EPL
editio plurilingua
2000/9
Shark Print Kiadó, Kaposvár
SZOPORI NAGY LAJOS FORDÍTÁSA
A könyv megjelenését támogatta: SUOMEN KIRJALLISUUDEN TIEDOTUSKESKUS
HENKILÖT:
Kuningas, Harald, Pitkäikäinen
Erik, ylimys
Jarl, ylimys
Köyhät
Köyhä mies
Köyhä kalastaja
Puunhakkaaja
Mahtimiehet
Laivanvarustaja
Kauppias
Kertoja
|
ENSIMMÄINEN KOHTAUS
- KERTOJA
-
Tämä on kertomus siitä mitä tapahtui, kun kuningas Harald Pitkäikäinen talvehti kuudetta kesää vihreässä Englannissa ja halusi luopua vallasta. Kun siis kylmä ja vihreä kesä oli saatu siirretyksi varastoon, kutsui kuningas Harald Pitkäikäinen kokoon kansansa, sillä hän oli kiero mies, ja sanoi:
- HARALD
-
On tullut aika ottaa esille kysymys, kenestä tulee jonain päivänä minun seuraajani. Se päivä ei ole kaukana. Minä en enää ole nuori. Ja omasta mielestäni olen ollut kuninkaana kyllin kauan. Koko ikäni. Minä lähden ajoissa. Siinä minä en ole tullut isääni. Teidän joukossanne ei voi olla kovin monta, jotka voisivat kehua nähneensä minun isäni, eikä ketään joka ei olisi kuullut juttuja hänestä. Hänellä oli luja tahto ja heikko luonne. Se aiheutti hänelle vaikeuksia.
- KERTOJA
-
Luja tahto ja heikko luonne. Erikoisesti sanottu, vai mitä?
- HARALD
-
Niin se vain oli. Ja kun hän joutui vaikeuksiin, hän kutsui kansansa kokoon, sillä hän oli kiero mies, ja sanoi: Minä olen vanha mies. Minä en enää pysty maksamaan palkkaa itse itselleni. En ole niin rikas että voisin loputtomasti olla teillä kuninkaana, melkein ilmaiseksi. Tässä on minun poikani Harald. Olkaa nyt hänelle uskolliset vähässä niin kuin olette yrittäneet päästä vähillä kustannuksilla minustakin. Näin hän sanoi, isäni, sillä hän oli kiero mies, ja näytti kansalle minut.
- KERTOJA
-
Tähän saakka kuningas Harald on puhunut ihan totta, sillä hän on kiero mies. Ja hän jatkoi:
- HARALD
-
Kun kansa taas näki minut, ei se pyytänyt miettimisaikaa. Eikö tämä ole totta, kertoja?
- KERTOJA
-
Niin, ei kansa hetkeäkään kyllä pyytänyt miettimisaikaa kun he näkivät sinut, kuningas Harald.
- HARALD
-
Tosiaan, minut nähdessään kaikki ymmärsivät että isäni kuninkuus oli suuri onni, niin, tai ainakin se oli pienempi onnettomuus niistä kahdesta joitten välillä saattoi valita. Ja he kiljuen huusivat taas isäni kuninkaaksi, ties kuinka monetta kertaa. Näin isälläni oli minusta aina hyötyä. Minä todella takasin hänen hallituksensa jatkuvuuden. Mutta minulla ei ole poikaa. Niin että jotkut teistä voivat toivoa tulevaisuudelta suuria. Siis, kenet näistä herroista te aiotte valita?
- KERTOJA
-
Kaikki menivät mykiksi kuultuaan tämän pitkän puheen, jota seurasi tuo lyhyt kysymys: kenet te aiotte valita?
- HARALD
-
Te ette varmaan koskaan odottaneet näkevänne tätä päivää. Nyt se on tullut.
- KERTOJA
-
Lopulta joku sanoi: Kuninkaista ei koskaan tiedä.
- HARALD
-
Kyllä te tiedätte. Kaiken mitä minä olen kertonut entisistä, ja vieraista, ja se ei ole vähän.
- ERIK
-
Monen monituisena talvi-iltana.
- HARALD
-
Ainakin teitä on naurattanut. Yhtä paljon kuin jos olisitte nähneet ketun iskeneen käpälänsä halkaistuun kantoon.
- ERIK
-
Sinä olet aina kertonut miten kaiken maailman kuninkaitten on käynyt. En muista että monen niistä olisi käynyt hyvin. Ja vallantavoittelijoitten on aina käynyt huonosti, hyvin nopeasti, paitsi niitten harvojen joista on tullut kuninkaita. Niitten taas on kohta käynyt kurjasti. Että sitä on tuntenut itsensä rohkeaksi mieheksi kun on uskaltanut istua samassa pöydässä kuninkaan kanssa, niin lähellä onnettomuutta. Ja kun sinä olet lopettanut kertomisen, ei muista kuninkaista ole ollut tuhkaa enempää jäljellä.
- JARL
-
Miten kaikki asiat kääntyvät kuninkaita vastaan. Muistatko sitä miestä joka humalapäissään putosi sima-altaaseen. Ja hukkui.
- KERTOJA
-
Se oli Jarl-ylimys joka nyt puhui. Ja sitten hän nauroi niin että silmät olivat pudota.
- JARL
-
Ja hukkui. Hukkui haarikkaansa, sanotaan laulussa, hukkui härän peitseen, putosi, hyppäsi tyhjään...
- KERTOJA
-
Härän peitseen, se on sarvi josta simaa juodaan, sitä piteli joku kohtalo isossa kädessään läikyttämättä koko illan ja yön.
- HARALD
-
Hän ei ollut kuningas. Hän oli vain päällikkö, jolla oli päässään liian suuria ajatuksia.
- ERIK
-
Ja tyhmä. Niin sinä sanoit.
- JARL
-
Tyhmä. Tyhmä sen takia että hän ei enää ollut yhtä muitten mahtavien miesten kanssa, eikä vielä kuningas.
- ERIK
-
Sinä näytät tätä asiaa miettineen enemmän kuin olet siitä meille puhunut.
- JARL
-
Ei, en ole yhtään sitä
miettinyt.
- ERIK
-
Sinusta kuninkaat ovat jotain sellaisia, jotka tulevat ja menevät, Jarl, niin se ei ole.
- JARL
-
Ei tietenkään.
- ERIK
-
Jos saattaisi sanoa että kuninkaat tulevat, se samalla tarkoittaisi että he saattaisivat mennä, kadota.
- JARL
-
En minä niin ole sanonut.
- ERIK
-
Et.
- JARL
-
Enhän ole, kuningas Harald.
- ERIK
-
Älä sitä koskaan kysy. Mutta yksi asia on varma, se että ei ole hyvä jos kuninkaasta tulee entinen kuningas. Sen takia että entisestä kuninkaasta voisi tulla seuraava kuningas. Ja se tekee asiat liian hankaliksi kaikille. Sen takia että se joka kumartaa uutta kuningasta siinä samalla aina pyllistää vanhalle kuninkaalle, eikä entinen kuningas sitä koskaan unohda. Sen takia on parasta että kuningas kuolee kuninkaana, niin kuin syksy seuraa kesää. Ja kaikki tietävät minne ollaan menossa.
- HARALD
-
Sinä olet paljon miettinyt näitä asioita.
- JARL
-
Niin, sano sinä mihin tuloksiin te olette tulleet.
- ERIK
-
Keistä sinä puhut. Ei näistä ole puhuttu kenenkään kanssa. Ei ole mitään syytä puhua näistä kun kerta meillä on kuningas ja hyvä.
- HARALD
-
Ja kenestä te olette ajatelleet tehdä minun seuraajani. Kun minulla kerta ei ole poikaa.
- ERIK
-
Se joka siihen vastaa, tunnustaa maanpetoksen.
- HARALD
-
Niin, ja totisesti on maailmassa myös niin suurta tyhmyyttä että se lähentelee maanpetosta.
- ERIK
-
Et kai sinä ketään tarkoita.
- HARALD
-
En. Mutta kun te kerta olette miettineet minun tappamistani, niin kai teillä joku käsitys on kenestä sitten tulee kuningas.
- JARL
-
Kyllä kai sinä itse, merikuningas, tiedät, että jos ennalta tiedettäisiin mikä laiva uppoaa, ei siihen löytysi miehistöä. Ja jos ennalta tiedettäisiin kuka sodassa kuolee niin ei sinne moni lähtisi. Sama se on kun suunnitellaan kuninkaan kaatamista. Itse sinä olet meille sen kertonut. Siinä tarvitaan niin monta mahtavaa miestä kuin suinkin. Mutta jos liian tarkkaan sovitaan kenestä sitten tulee kuningas, niin liian monelta menee into. Eikä kirves nouse.
- HARALD
-
Niin kirvestä aina vaan teroitetaan ja teroitetaan niin että se lopulta kuluu olemattomaksi.
- JARL
-
Tälle vitsille minä en naura.
- ERIK
-
Niin, et ainakaan ensimmäisenä.
- HARALD
-
Liikaa minä olen teitä opettanut. Mutta en tarpeeksi. Sen takia, että muuta te ette ole uskaltaneet oppia.
- ERIK
-
Itse sinä olet sanonut, että siinä pitää olla monta yksimielistä miestä jotka vakain tuumin ja yksissä tuumin ryhtyvät kuningasta tekemään. Niin että on sama kuka kirvestä kantaa, kuka sen nostaa ja kuka sillä lyö, ja sama kenestä tulee kuningas. Täytyy olla miehiä jotka eivät ajattele pitemmälle kuin siihen että kuninkaasta päästään eroon. Ei siitä koskaan päästä. Uusi tulee heti. Mutta vallananastajien pitää olla sillä tavalla yksituumaisia ettei sillä heti ole väliä.
- HARALD
-
Tämä on teille kerrottu sen takia että osaisitte olla minun puolestani varuillanne.
- ERIK
-
Eikö olisi aika nyt päästää kansa kotiin, jotta päästään puhumaan itse asiasta.
- HARALD
-
Tuota ei ole tapana sanoa kun kansa on kuulomatkan päässä, Erik-ylimys.
- ERIK
-
Syytä minua mistä tahansa mutta älä kenenkään mielistelemisestä, ei kansan eikä kuninkaan.
- JARL
-
Yhdessä asiassa tämä hovi on jotain mitä ei ole ollut eikä tule tuhanteen vuoteen olemaan, eikö olekin, Harald-kuningas?
- HARALD
-
Niin missä suhteessa?
- JARL
-
Että tämä on hovi jossa ei tarvita narreja. Vaan jossa vapaat miehet, ylimykset, puhuvat vapaasti. Niin kuin muissa hoveissa vain narrit. Hovi jossa ei ole koskaan tarvinnut imarrella. Jossa kuningas ei ole koskaan suuttunut siitä mitä on vapaasti sanottu. Sinä et ole suuttunut edes tolkuttomasta kehumisesta. Olet vain ajatellut että ehkä rehellinen mies aina on vähän tyhmä. Tästä maasta on sinun aikanasi tullut suorapuheisten miesten maa. Siitä on tullut meille toinen luonto.
- HARALD
-
Se seuraajakysymys. Ratkaistaan se pian. Miettikää te yhdessä kuka tähän hommaan sopisi. Ja kertokaa sitten minulle.
- ERIK
-
Ei kai se sulje pois meitä kahta, tai toista meistä? Näin heti kättelyssä? Ei kai.
- JARL
-
Etkö sinä ole sitä jo oppinut että älä pahinta kysyessäsi kysy vastauksella. Tai sinä saat sen.
- ERIK
-
Ainakin se on ihan mahdoton tehtävä, kuninkaaksi sopivan löytäminen. Se on meille kunniaksi että me sen saimme, kuningas.
- HARALD
-
Sehän on kyllä mahdoton tehtävä. Että täältä löytyisi sopiva mies kuninkaaksi sen takia, että jos sellainen täällä olisi niin minä en olisi ollut kyllin iso, pitkäoksainen puu. Sen takia että kyllin iso, pitkäoksainen puu pitää oksillaan huolen siitä että se nyppäisee ajoissa pois maasta jokaisen vähänkin lupaavan taimen. Mutta kun te nyt kuulostelette että mistä minulle muka löytyisi seuraaja niin siinä asiassa kuunnelkaa kansaa! Kansan äänen kuuleminen on jäänyt liian vähälle. Sitä pitää kuulla. Siltä pitää kysyä miten se aikoo selvittää minulle saatavani.
- ERIK
-
Mitkä hiton saatavat?
- HARALD
-
Hitolla on omansa. Minun saatavani. Verot joita ei ole maksettu minulle.
- JARL
-
Miten paljon sinä tahdot?
- HARALD
-
Minä tahdon omani pois. En minä muuta pyydä. Että minä kerran elämässäni saisin tilipussin käteeni.
- ERIK
-
Siitä tulee hankaluuksia.
- JARL
-
Entä jos me ensin etsitään sinulle seuraaja. Maksetaan sinulle sitten.
- HARALD
-
Ja minä saisin odottaa ulkona että uusi kuningas haluaisi ottaa minut vastaan. Ei käy.
- ERIK
-
Sovitaan nyt sitten joku summa jolla me ostetaan sinut ulos. Niin että et myy valtaasi ja kuninkuuttasi liian halvalla.
- HARALD
-
Niin paljon rahaa ei maailmassa ole.
- ERIK
-
Älä suutu, kuningas, itse sinä olet alkanut puhua tästä.
- HARALD
-
Jos tämä uuden kuninkaan löytäminen ja verojen kokoaminen minulle tuntuu hankalalta, niin voisitte siinä sivussa ottaa myös hoitaaksenne verotuksen uudistamisen. Niin olisi vaihtoehtoja! Pahoja ja vielä pahempia kysymyksiä joilla ajaa asiaa eteenpäin. Oppisitte neuvottelemaan tämän kansan kanssa. Suoraan sanoen, teillä on ollut niin hyvä kuningas että minua hirvittää ajatella jättää teidät yksin. Tai kahden tämän kansan kanssa. Sen takia että yhtä asiaa te ette tästä kansasta tiedä: sillä ei koskaan ole rahaa. Muuten se kyllä on hyvä kansa. Mutta köyhä.
- JARL
-
Kuningas vaihtuu. Verotusperusteet helpottuvat. Niin että kannattaa maksaa vanhat velat pois.
- ERIK
-
Pitää ensin sopia, minkä suuruisia ne sinun saatavasi oikein ovat, kaikilta näiltä vuosilta, joita on paljon.
- JARL
-
Syksy tässä menee ennen kuin tämä on selvitetty.
- HARALD
-
Saitte hyvän vuodenajan hoitaa näitä asioita. Syksyllä ihmiset ovat lihavimmillaan. Ja tyhmimmillään.
TOINEN KOHTAUS
- KERTOJA
-
Niin Erik-ylimys nousi ja alkoi puhua kansalle, joka odotti että se saisi kuulla mikä on tämän päivän onnettomuuden nimi.
- ERIK
-
Kuningas on tullut vanhaksi meitä palvellessaan, ja on tullut aika näkyvästi kiittää häntä. Ennen kuin se on myöhäistä. Hän on ollut yksi meistä. Hän on jakanut meidän kansamme kevään ja syksyn, onnen ja onnettomuuden, tulot ja menot. Hän on ollut hyvä kuningas. Hyvän ja tuottoisan kuninkaan tuntee siitä että kaikki jumalatkin, minkä nimisiä ne kulloinkin ovat, ilomielin tunnustavat hyvän kuninkaan ylivallan, ja pitävät ilkeytensä itse tykönään. Näin on hyvän kuninkaan pitkä hallitus niin kuin elämistä suuren ja pitkäoksaisen puun alla, ja senhän me kaikki tiedämme.
- KÖYHÄ MIES
-
Se on totta. Totta kaikki. Hän on jakanut meidän kanssamme tulot ja menot. Menot meille, tulot hänelle.
- ERIK
-
Kuka sinä olet, vitsikäs mies.
- KÖYHÄ MIES
-
Minä olen köyhä mies.
- ERIK
-
Älä sitten puhu muiden puolesta kuin itsesi, ja älä sitten nouse heti puhumaan niin kuin puhuisit monen puolesta.
- KÖYHÄ MIES
-
Meitä on monta.
- ERIK
-
Sinä puhut niin kuin teitä olisi monta ja sinä olisit niitten kaikkien päällikkö. Mutta jos köyhillä on päällikkö...
- KÖYHÄ MIES
-
... niin tämä köyhiä edustava köyhä mies ei ole köyhä. Sen sinä aina sanot, että hän on rikkain mies valtakunnassa.
- ERIK
-
Ja niin se on. Sen sinä tulet näkemään. Sen takia että köyhät ihmiset ovat suuri rikkaus sille joka ne omistaa.
- KERTOJA
-
Kun tämä keskustelu alkoi mennä kinasteluksi, ja Erik alkoi pahastua, köyhä mies nopeasti kysyi:
- KÖYHÄ MIES
-
Mitä hän meiltä tahtoo?
- KERTOJA
-
Erik sanoi:
- ERIK
-
Sato on ollut hyvä. Kuningas on hyvä. Eikö olisi aika teidän jakaa hänelle tätä hyvyyttä, vai mitä?
- KERTOJA
-
Köyhä mies mietti hetken, pitempään hänellä ei ollut varaa miettiä, sillä hän oli köyhä mies, ja sanoi sitten:
- KÖYHÄ MIES
-
Sato on ollut hyvä. Ja meillä on muutakin, millä on taloudellista arvoa.
- ERIK
-
Eikö siis nyt lopulta olisi aika jakaa tätä hyvyyttä?
- KÖYHÄ MIES
-
On, jos hän vain suostuu ottamaan meiltä puolet siitä mitä meillä on.
- ERIK
-
Ihan totta. Hyvä sato. Hyvä kuningas. Eikö hyvästä sadosta ilman muuta tule mieleen hyvä kuningas.
- KERTOJA
-
Ja hetken kuluttua Erik varmuuden vuoksi, sen varalta että kaikki eivät olisi heti käsittäneet, lisäsi sanat:
- ERIK
-
Joka on köyhä.
- KÖYHÄ MIES
-
Sato on ollut hyvä. Se onnettomuus on meitä kohdannut. Ja kuningas on ollut hyvä. Niin, ja on hyvä, joka hetki.
- KERTOJA
-
Nyt puuttui puheeseen Jarl-ylimys. Hänestä tuntui että oli jo kyllin kauan sanailtu, ja sanoi.
- JARL
-
Te kaksi, sinä ja tämä köyhä mies, te puhutte arvoituksia. Minä en pidä arvoituksista.
- KERTOJA
-
Nyt otti puheenvuoron kalastaja, joka oli myös köyhä. Hän sanoi:
- KÖYHÄ KALASTAJA
-
Köyhän ihmisen puheet jäävät aina teille arvoituksiksi, jalo herra ylimys.
- ERIK
-
Miten niin hyvä sato on onnettomuus? Ja minkä takia sinä haluat antaa puolet siitä mitä sinulla on, köyhällä miehellä, ei edes paljon, kuninkaalle. Hän ei pyydä muuta kuin sitä mitä on saamassa, vanha mies. Ettekö te vähälahjaiset ymmärrä että tässä teillä on elämänne tilaisuus käydä kauppaa. Te ostatte itsenne irti kuninkaasta. Te pääsette käymään siitä kauppaa. Se nostaa teidän asemaanne niin että te voitte kuvitella jonain päivänä voivanne käydä kauppaa myös mahtavien miesten kanssa. Se että se on mahdotonta nähdään vasta jatkossa. Mitä?
- KÖYHÄ MIES
-
Kun minä tahdon että me hänen saataviensa tyydyttämiseksi annamme puolet kaikesta mitä meillä on, köyhillä, niin minä en tarjoa vähän, minä tarjoan paljon. Puolet minun köyhyydestäni on paljon. Se ei ole vähän. Sillä minun köyhyyteni on suuri. Sen puoliskokin on vielä suuri. Ja se kasvaa hirvittävän nopeasti, sen takia että joka hetki minä velkaannun. Se minun köyhyyteni on kuninkaalle yhtä hyvä asia kuin hiiri joka menee hänen ladossaan naimisiin ja alkaa saada lapsia. Niin nopeasti kasvaa minun köyhyyteni. Ja puolet siitä on nyt hänen.
- KERTOJA
-
Ihan heti ei Erik eikä Jarlkaan uskaltanut torjua tätä tarjousta. He miettivät että...
- ERIK
-
Mitä kuningas tähän sanoisi?
- JARL
-
Tämä asia ei edisty hyvin.
- KERTOJA
-
Nyt puhui köyhä kalastaja, ja sanoi:
- KÖYHÄ KALASTAJA
-
Kuningas ja jumala ottavat aina omansa, sen takia että he ajavat kansan etua.
- ERIK
-
Se joka puhuu kuninkaasta liian kauniisti ei ole vilpitön vaan tahtoo saada naurajat puolelleen. Varo, sillinhirttäjä.
- KÖYHÄ MIES
-
Ihan rehellisesti sanoen, kuningas, jumala ja muut rosvot ja rikkaat ovat jotenkin kestettävissä...mutta ne jotka sanovat että tässä köyhyydessä on suuri aarre, ne ovat hankalia, sen takia että kenet me sitten hirttäisimme jos ei olisi kuningasta ja ruhtinaita. Ei hiiri ole pienempi rosvo kuin piispa, vaikka piispa näyttää isommalta. Mutta se lisääntyy hitaammin kuin hiiri. No siinä on lueteltu muutamia onnettomuuksia, joissa on meille kyllä jo kylliksi. Mutta pahin kaikista on hyvä sato. Se merkitsee meille täydellistä katoa. Silloin kaikki tulevat vaatimaan omiaan.
- ERIK
-
Jos ei hyvänä vuonna, hyvänä syksynä, niin koska sitten?
- KÖYHÄ MIES
-
Jumalalla on taksansa, ja sillä on tilinsä. Se tili jolla se antaa, sen nimi on debet, ja pirun tili on kredit, se menee punaiselle, se on tappion tili. Mutta jumalista ei muuten kannata sanoa pahaa sanaa. Sen takia että ne ovat kaikkiruokaisia. Ne syövät yhtä lailla kiviä ja kaloja. Ei niiltä mikään säästy. Kuninkaat ovat valikoivia, ahneita, ja niillä on huonommat hampaat. Mutta kuninkaista selviää sillä että ne ovat niin ahneita ja aina ajattelevat huomista päivää. Mutta hyvä sato on pahinta kaikesta. Silloin astuu voimaan kysynnän ja tarjonnan laki.
- ERIK
-
Ja sinä sen sanot. Mistä sinä tiedät että sellainen on olemassa.
- KÖYHÄ MIES
-
Kysynnän ja tarjonnan laki on se jolla köyhä tuomitaan. Köyhää se kohtaa. Ja jota se kohtaa, siitä ainakin heti tulee köyhä. Se tarkoittaa tätä. Että kaikki se mitä köyhä tarjoaa, halvalla ja paljon, se heti menettää lopunkin arvonsa. Se on tarjonnan laki. Ei köyhän muuta anneta pitää kuin sitä mitä on liikaa jo ennestään. Ja kysynnän laki tarkoittaa köyhän varalta seuraavaa rangaistusta: että kaikki mitä köyhä kysyy ja tahtoo ja pyytää ja rukoilee, sen hinta heti sen takia nousee, ja hinta hinataan taivaaseen asti niin kuin kinkku kirkontorniin.
- ERIK
-
No, jos niin on, että se mitä teillä on heti menettää arvonsa, niin saatte maksaa rahassa, tämän kerran.
- KÖYHÄ MIES
-
Mitä se on? Raha. En ole kuullut siitä. Onko se karvainen. Vai juodaanko sitä? Miten sitä juodaan, vedellä sekoitettuna kai.
- ERIK
-
Älä pilkkaa rahaa. Tässä on raha. Se on tämän näköinen.
- KÖYHÄ KALASTAJA
-
Auringon muotoinen, mutta pienempi. Kuun väriä. Minkä takia siinä on ihmisen kuva?
- ERIK
-
Ei se ole ihmisen kuva. Se on kuninkaan kuva. Siitä se saa voimansa.
- JARL
-
Niin, ja se saa voimansa siitä että se on pyöreä, se pyörii ja itse pyöriessään se pyörittää maailmaa eteenpäin.
- ERIK
-
Älä runoile.
- JARL
-
Sanoi minulle kerran kuningas.
- KÖYHÄ MIES
-
Hyvästi raha, me ei nähdä enää koskaan.
- ERIK
-
Se pyörittää maailmaa. Niin on sanottu. Ja se on parasta kuninkaan unilääkettä. Kuta enemmän näitä on tynnyrissä, sitä paremmin nukkuu kuningas, kuin kuollut. Se koituu teidän onneksenne. Teidän ei tarvitse huolehtia rahoista. Me kuninkaan laskuun pidämme huolta teidän rahoistanne. Te ette näe niitä enää koskaan. Te saatte näin syksyllä vähän rahaa villoista, viljoista, nahoista, kaloista, työstä. Kaikki maailman raha kulkee köyhien käsien kautta, ja jos ei kulkisi ei sillä olisi mitään arvoa. Teistä säteilee siihen kaikkea hyvää.
- KÖYHÄ MIES
-
Mene rikkaitten luokse. Saat ottaa niiltä kaiken mitä meillä on niiltä saamista.
- KÖYHÄ KALASTAJA
-
Mitä meillä on saamista sen jälkeen kun meidän saamisista on vähenetty niitten saatavat. Ja sano terveisiä.
- ERIK
-
Kirjoita muistiin, miten se oli, Jarl. Että osataan vaatia niiltä.
- JARL
-
Niin, sieltä se pitää ottaa missä jotain on. Rikkailla on. Ei tarvitse kirjoittaa muistiin. Kiitos avusta.
- KÖYHÄT
-
Jumalan siunausta teille vaikeassa tehtävässänne, herrat. Hyvästi, toivottavasti ei enää tavata.
KOLMAS KOHTAUS
- ERIK
-
Kuningas Haraldin, hyvän, pitkäikäisen kuningas Haraldin nimessä tervehdin teitä, mahtavat miehet. On ilo nähdä ne miehet joitten on hänen hallitessaan käynyt niin hyvin kuin teidän, jotka olette rikkaita. On kevyempi hengittää kun ei ilmaa haukatessa tule suuhun köyhyyden hajua. On tullut aika ottaa esille hyvän kuninkaan vanhat saatavat, ja kun ne on maksettu, valita meille uusi kuningas. En kadehdi sitä miestä joka siihen hommaan valitaan. Mutta se on sen ajan murhe. Kuningas tahtoo omansa, ja mitä nopeammin hän saa omansa sen vähempään hän tyytyy.
- LAIVANVARUSTAJA
-
Älköön kysymystäni tajuttako miksikään tarjoukseksi. Mutta minkälaista diskonttokorkoa hän ajattelee?
- ERIK
-
Kuningas ei ajattele korkoa. Hän ajattelee maata ja kansaa. Hän ei ole mikään kauppias, eikä laivanvarustaja.
- LAIVANVARUSTAJA
-
Kuten sanottu, minä en tarjoa mitään. Minä en puhu kenenkään puolesta. En edes itseni. Ei kannata.
- ERIK
-
Minä luulin että tapaan täällä kauaskatseisia, yleviä miehiä. Mutta sinä puhut kuin mikäkin sillinhirttäjä.
- LAIVANVARUSTAJA
-
Laivanvarustajan homma ei ole mikään hyvä homma. Tiedätkö, myrsky on sokea, sen pahempi kuninkaalla on silmät.
- KERTOJA
-
Meni taas sananlaskuiksi, ja Erik-ylimyksen otsasuoni alkoi paisua ja tikittää. Nyt puhui kauppias, joka sanoi:
- KAUPPIAS
-
Me jotka käymme kauppaa maissa, ostokyvyttömien, maksukyvyttömien, yli varojensa elävien ihmisten kanssa... älä keskeytä...minä voin sanoa että asia on näin.
- ERIK
-
Asia. Mikä asia? On miten? Helvetti.
- KERTOJA
-
Nyt ylimys kirosi raskaasti.
- KAUPPIAS
-
Se asia josta tässä on puhe.
- ERIK
-
Jumalauta, mies, mikä puhe? Tässä maassa rikkaat ja köyhät on samanlaisia, yhtä hankalia kun tulee puhe rahasta.
- LAIVANVARUSTAJA
-
Mitä sinä kysyt, kun kerta tiedät että siitä on puhe. Rahasta. Käteisestä rahasta.
- ERIK
-
Minä en muuta halua siitä puhua kuin...että paljonko sinulla on, mies. Perkele.
- KERTOJA
-
Nyt Erik-ylimys kirosi toisen kerran.
- KAUPPIAS
-
Mitä sillä on tämän asian kanssa tekemistä? Mitä se sinulle kuuluu mitä minulla on?
- ERIK
-
Mutta siitä on kysymys.
- KAUPPIAS
-
Ei voi olla. Katso kysymys on siitä mitä minulla ei ole: nimittäin liikaa rahaa.
- ERIK
-
Paljonko?
- KAUPPIAS
-
Ei kruunuakaan, liikaa, nimittäin.
- ERIK
-
Saatana.
- LAIVANVARUSTAJA
-
Älä suutu, Erik, eihän tässä ole kuin rahasta kysymys. Rahastahan tässä oli kysymys?
- ERIK
-
Rahasta.
- LAIVANVARUSTAJA
-
Ei tällä kaverilla voi olla, ei tuhatta kruunua enempää. Vai onko?
- KAUPPIAS
-
Tuhat.
- ERIK
-
No hyvä.
- KAUPPIAS
-
Et sinä voi ottaa sitä minulta. Minä olen sen velkaa köyhille. Työpalkkoja ja maksuja.
- ERIK
-
Et maksa niille.
- KAUPPIAS
-
Ei se käy.
- ERIK
-
Kuningas on vielä köyhempi. Sillä ei ole mitään.
- KAUPPIAS
-
Jos minä antaisin ne rahat sinulle ja sinä antaisit ne kuninkaalle, niin tuhat kruunua antamalla minä rosvoaisin kuninkaalta kymmenentuhatta kruunua. Ja sitä minä en tee. Siinä en tahdo olla osallisena. Minä pidän aina kuninkaan puolta, ja köyhien. Jos minä en nyt maksa köyhille mitä minä olen heille velkaa, niin millä he maksaisivat minulle sen mitä he ovat minulle velkaa. Ja jos minä en maksa heille niin he eivät voi maksaa minulle. Ja jos he eivät osta minulta niin minä en voi myydä heille.
Ja silloin he kuolevat ja maksavat siitä alkaen veronsa ruoholle.
- ERIK
-
Odota. Kun sinä annat heille heidän palkkansa, ja he ostavat sinulta tavaroita, niin sinulla on taas rahaa.
- KAUPPIAS
-
Ei ole. Ei se niin yksinkertaista ole. Siinäpä se vasta onkin, tämä asia.
- ERIK
-
Sinä olet rikas mies jolta ei liikene mitään, ja miten, miten se, miten se oikein käy päinsä?
- KAUPPIAS
-
Jos se ei kävisi niin minä en olisi rikas. Se on mahdollista, koska minä olen rikas mies jolla ei ole rahaa. Niin, mikään muu ei ole mahdollista. Katso Erik vaikka minun kynsiäni, ne on purtu. Purtu kaikki. Itse purtu. Minä olen rikas mies jolla ei ole kynsiä eikä rahaa. En minä silti ole kynsiäni itse purrut. Sen ovat minun suuret huoleni tehneet. Huoli puree pikkukynsiä, murhe isoja. Ei niillä kurjilla ole muuta suuhun pantavaa.
- KERTOJA
-
Kun kauppias puhui tähän tapaan, tuli laivanvarustaja mietteliääksi, sillä tämä kauppias oli hänelle velassa.
- ERIK
-
Ikinä en olisi uskonut että rikkaat on noin köyhiä. Totta on, että en ole koskaan kuullut kenenkään teikäläisen kehuvan rahalla. Mutta silti. Te olette köyhien hyväntekijöitä, jopa niin, että ilman teitä ei köyhiä olisi olemassa. Selvä se, että teillä on niistä rasitusta. Ja siitä seuraa niin kuin kuolema ruttoa, että teillä on hankalaa. En olisi uskonut. Mutta nyt olen sen omin silmin nähnyt. Se on minulle todistettu. Sillä että katselen teitä, jotka olette rikkaita. Teitä on alettava jollain tapaa tukea. Mutta siitä toiste enemmän.
- KERTOJA
-
Nyt kauppias avasi toisenkin silmänsä jota hän säästäväisyyssyistä oli tähän saakka pitänyt kiinni, ja kysyi:
- KAUPPIAS
-
Mitä? Ethän sinä olekaan niin tyhmä kuin miltä sinä näytät, hahahah.
- ERIK
-
Minä teen teille positiivisen ehdotuksen.
- LAIVANVARUSTAJA
-
Ei kai meillä ole muuta keinoa kuin yrittää olla pitkämielisiä ja kuunnella tätä miestä.
- ERIK
-
Te maksatte kuninkaalle äkkiä kymmenentuhatta kruunua, hän eroaa, ja sitten verotusperusteita muutetaan, tarkistetaan.
- KAUPPIAS
-
Ei ei, hyvä mies, ei sinusta tuolla pelillä tule kuningasta.
- LAIVANVARUSTAJA
-
Tarkistetaan. Ei se riitä, ainakaan meidän laivanvarustajien osalta. Ne on poistettava.
- ERIK
-
Mitä poistettava? Miltä osalta?
- LAIVANVARUSTAJA
-
Poistettava niin verot kuin perusteetkin, kerta kaikkiaan ja äkkiä, hitto soikoon. Ainakin laivojen osalta ja meidän laivanvarustajien osalta, ja äkkiä. Muista se Erik-ylimys, jos sinä aiot kuninkaaksi. Että älä verota laivoja. Jos sinä aiot kuninkaaksi. Sen takia että kansa se kyllä on joka huutaa miehen kuninkaaksi mutta me mahtavat miehet olemme ensin kuiskanneet kansan korvaan sen nimen josta kuningas tulee. Me puhumme kansan korvaan ja se huutaa sinun nimeäsi suureen ääneen. Mutta me teemme ensin tämän likaisen työn siinä.
NELJÄS KOHTAUS
- MAHTIMIEHET
-
Tervetuloa, Jarl-ylimys. Me olemme jo vähän aikaa tienneet odotella sinua. Jarl-ylimys, Jarl, se on kuninkaalle sopiva nimi, joka sinulla on. Muuta sinulla ei olekaan. Mutta me etsimme kuninkaaksi miestä jolla on järkeä ja suhteellisuudentajua. Me olemme jo odotelleet sinua, sen jälkeen kun täällä kävi se sinun sormijuotikkaasi, Erik-ylimys, kävi täällä lirkuttelemassa meille. Me tahdomme kuninkaaksi miehen joka osaa pitää puolensa, ja joka tietää mitä kuninkaan asema mieheltä vaatii. Että hän ei vaadi muilta, ainakaan meiltä, turhan paljon.
- JARL
-
Joko se Erik-piski ehti tämän puun juurelle saakka?
- MAHTIMIEHET
-
Me kuulimme että sinä aiot vähän muutella verotusperusteita. Jos sinusta tulee kuningas.
- JARL
-
Ne pitää saattaa ajan tasalle.
- MAHTIMIEHET
-
Se kesken jäänyt uudistus. Perusteet pitää saattaa sille tasolle että ne pätevät myös tulevina aikoina.
- JARL
-
Minä en ole miettinyt niin pitkälle meneviä asioita.
- MAHTIMIEHET
-
Se on hyvä. Se on hyvä että sinä tulet kysymään meiltä tätä asiaa.
- JARL
-
Niin, te siinä kuitenkin joudutte kantamaan raskaimman kuorman. Ei siitä mihinkään pääse.
- MAHTIMIEHET
-
Totta kai se meille koituu. Me joudutaan kuningaskin valitsemaan. Meille ne raskaimmat tehtävät aina tulevat.
- JARL
-
Se tuntuu minusta saavuttamattomalta asemalta. En minä ole sitä itselleni ajatellut.
- MAHTIMIEHET
-
Se on hyvä, ettet sinä itse yritä sitä itsellesi tavoitella. Niin että kun me sen sinulle annamme niin sinä tiedät ketä kiittää.
- JARL
-
Niin mistä?
- MAHTIMIEHET
-
Kuninkuudesta.
- JARL
-
Ketä?
- MAHTIMIEHET
-
Meitä.
- JARL
-
Te olette vähän pieni joukko kansaksi.
- MAHTIMIEHET
-
Älä sinä siitä huolta kanna, Jarl-ylimys, ei mikään kansa ole suurempi kuin että se mahtuu yhteen huoneeseen.
- JARL
-
Ei minun kannata kiittää ruuasta ennen kuin olen syönyt.
- MAHTIMIEHET
-
Eikä kuningasta valita useammin kuin kerran. Sen kerran kun se ensin valitsee itsensä kuninkaaksi.
- JARL
-
Puhutko sinä minusta?
- MAHTIMIEHET
-
Sinusta. Sinä olet jo itse itsesi valinnut. Ei se vielä riitä. Mutta me olemme myös jo valinneet sinut.
- JARL
-
Ei kuningas ole jonkun, ja ei sen tähden joku saa kuningasta valita. Ei sitä kukaan valitse.
- MAHTIMIEHET
-
Oikeaa puhetta. Eikä edes se riitä että me olemme jo sinut valinneet, sillä kansan on vielä valittava sinut.
- JARL
-
Sen takia en minä tahdo puhua tästä.
- MAHTIMIEHET
-
Ole huoleti. Kansa on jo sinut valinnut, kuninkaaksi. Vaikka se ei vielä sitä tiedä.
- JARL
-
Ei tiedä. No, miksei sille ole siitä puhuttu?
- MAHTIMIEHET
-
Me puhutaan kansalle se asia selväksi. Niin että sovittu. Ja sinä saat ne rästit ottaa köyhiltä, me annetaan niille rahaa. Täytyy auttaa niitä. Ylihuomista, ei, ei seuraavaa vaan sitä seuraavaa satoa vastaan me annetaan niille lainaa niin paljon että sinä voit sillä ostaa itsesi kuninkaaksi. Mutta muista. Heti kun sinusta on tullut kuningas, pitää kohtuuttomat veroperusteet uusia. Meillä pitää olla rahaa jotta me voimme ostaa köyhiltä sitä mitä heillä on, työtä. Sillä jos heillä ei ole työtä niin sinulla ei ole mitä verottaa.
- JARL
-
En uskalla sanoa tähän mitään.
- MAHTIMIEHET
-
Ja mikset, sinä satakieli, sinä vähäpuheinen satakieli, Jarl-ylimys, mikset?
- JARL
-
Näistä asioista puhuu teille huomenna toinen mies, Erik. Minun täytyy kertoa kuninkaalle tästä jotain.
VIIDES KOHTAUS
- MAHTIMIEHET
-
Sinua on jo odotettukin. Tee sinä nyt tarjouksesi. Niin me vastaamme sinulle sitten.
- ERIK
-
Minä en ole tullut mitään pyytämään. Enkä minä tarjoa teille mitään.
- MAHTIMIEHET
-
Sinusta tehdään kuningas.
- ERIK
-
Mitä hittoa.
- MAHTIMIEHET
-
Kun kerta et pyydä meiltä mitään.
- ERIK
-
Minä tarkoitan että minä puhun kuninkaan nimessä, en pyydä, en pyytele, vaan ensin minä kuuntelen mitä teillä on sanottavaa.
- MAHTIMIEHET
-
Niin kuin kuningas.
- ERIK
-
Ei kuningas, mutta hänen asiallaan. Minä tahdon kuulla mitä toivomuksia teillä on, kun verotusta on tarkoitus uudistaa.
- MAHTIMIEHET
-
Onnettomuudet eivät tule yksin. Se tarkoittaa, että eilen eräs toinen ylimys yritti lahjoa meitä ja nyt sinä yrität samaa.
- ERIK
-
Yrittikö se lahjoa teitä, se kurja?
- MAHTIMIEHET
-
Yrittikö se? Ei kai me sinulle salaisuutta kerrota, kun me sanotaan että se myi meille kuninkuuttaan kuin mätää kalaa.
- ERIK
-
Vaikka oli sovittu että ensin hoidetaan asiat ja vasta sitten riidellään kenestä tulee...
- MAHTIMIEHET
-
Kuningas?
- ERIK
-
Meillä on monenlaisia veroja, tai yhdenlaisia siinä mielessä että ne aina on säädetty jonkun asian hoitamiseksi tai jonkin vahingon maksamiseksi. Mutta yhteistä niille on, että kun ne kerran on säädetty, ei niistä enää päästä eroon. On ikään kuin liian monia ansoja, varmuuden vuoksi, ja nyt näyttää siltä että kun rahalle ja toiminnalle pannaan monia veroja niin se pakenee kuin lintu katiskaan. Se tarkoittaa, että kun maalla verotetaan pakenee raha merelle ja päinvastoin. Eikä silti saada tarpeeksi kokoon kuningasta, ei kansaa varten.
- MAHTIMIEHET
-
Ihan totta.
- ERIK
-
Ymmärrättekö te minua ihan oikein kun te mahtavat miehet sanotte että hyvä ja oikein.
- MAHTIMIEHET
-
Hyvä.
- ERIK
-
Verotuksen on kohdattava sitä jolla on ja jolle tulee. Niin kuin ei laivaa rakennettaessa kaadeta pieniä puita vaan se kaikkein suurin, sama verotuksessa. Verotus ei nyt kohtaa ihmistä ja laivaa sen mukaan mitä hänellä on ja mitä hän kestää, vaan se tavoittaa hitaan ja rehellisen, niin kuin ryntäävä vuorovesi tavoittaa matalalta rannalta kaukaa simpukoita kokoavan vanhan miehen, ei suurta laivaa. Suuri laiva kelluu. Vanha mies juoksee. Tämä nykyinen asiantila ei voi olla eduksi edes teille, te rikkaat ja mahtavat. Sen takia on yhdessä löydettävä tasapuolinen verotustapa.
- MAHTIMIEHET
-
Hyvä, hyvä.
- ERIK
-
Hyväksyttekö te todella nämä suuret ja ylevät periaatteet, vai mitä te sanotte?
- MAHTIMIEHET
-
Me aina hyväksymme suuret ja ylevät periaatteet, usko se, Erik-ylimys.
- LAIVANVARUSTAJA
-
Ja nämä periaatteet me kyllä hyväksytään. Kun sinä itse ne vain hyväksyt. Kun ensin on vähän keskusteltu.
- ERIK
-
Ihan niin kuin sinä yrittäisit säikytellä minua.
- LAIVANVARUSTAJA
-
Niin, jos et sinä tosiasioita kohta säikähdä niin turhaan sinä olet istunut kuninkaan sylissä nämä vuodet.
- ERIK
-
En minä hänen sylissään ole istunut. En minä mikään Jeesus-lapsi ole. Minä olen hänen uskottu miehensä.
- LAIVANVARUSTAJA
-
On sinulla se suositus että sinä olet häntä tyhmempi.
- ERIK
-
Katsotaan, kuka tässä on ketä tyhmempi.
- LAIVANVARUSTAJA
-
Älä uhkaile. Katsotaan nyt ymmärrätkö sinä mitä tosiasiat sanovat. Ensiksi. Tiedätkö sinä montako yhteiskuntaluokkaa on luokattomassa yhteiskunnassa? Niin kuin muurahaisilla. Ei panna kaveria liian kovalle kysymykselle alttiiksi. Minä vastaan sinun puolestasi. Viisi. No se siitä. Tiedätkö sinä mistä verot on kerättävä, sieltäkö missä on suuria kartanoita, laivoja, hopeaa ja aittoja, vaiko sieltä missä on köyhyyttä, sairautta ja maksukyvyttömyyttä? Kolmanneksi. Että onko kukaan parempi verojenkerääjä kuin se joka on itse ahne? Mutta annetaan sen olla. No?
- ERIK
-
Että onko kerättävä sieltä missä on vaiko sieltä missä ei ole? Niinkö? Onko siihen joku koira haudattuna?
- LAIVANVARUSTAJA
-
Ei ole.
- ERIK
-
Tyhjästä on paha nyhjästä. Mutta jos rikkaalta ottaa kymmenesosan siitä mitä hänellä on niin se on enemmän kuin köyhältä kaikki.
- LAIVANVARUSTAJA
-
Tuon sinä osaat ulkoa. Tuota sinä et itse ymmärrä.
- ERIK
-
Eikö se sitten niin ole? Mitä teillä on siihen sanomista.
- LAIVANVARUSTAJA
-
Jos se olisi noin yksinkertaista niin sinustakin voisi yksinkertaisesti tulla kuningas.
- ERIK
-
Äläpäs nyt yritä selvitä tästä.
- LAIVANVARUSTAJA
-
On se tietysti selvä periaate että niitten on maksettava joilla jotain on. Kysymys on siitä kenellä on.
- ERIK
-
Ei kai siitä riitaa tule. Kyllä ne itse sanovat että tämä on minun.
- LAIVANVARUSTAJA
-
Entä jos se on laiva?
- ERIK
-
Sen parempi mitä isompi.
- LAIVANVARUSTAJA
-
Sinähän naurat jo kohta niin kuin se toinen, se Jarl-ylimys, nauraa. Että silmät on pudota päästä.
- ERIK
-
Sinä et pärjää.
- LAIVANVARUSTAJA
-
Millä sinä hyvä mies otat siltä jolla on iso laiva tai iso pelto. Ei mikään veronkantaja ole niin ahne kuin köyhä mies joka tahtoo rikastua. Hän se kokoaa sinulle laivan. Hän kokoaa sen köyhiltä, ja maksaa heille palkkaa, ja katso, ennen kuin sinä huomaatkaan niin sinulla on sen miehen kautta iso laiva ja paljon maksukykyisiä köyhiä. Paljon köyhiä joilta on kerran otettu, otettu ydin pois, sillä vähällä mitä heille on palkkaa annettu, mutta on niillä nyt kuitenkin rahaa, tai on ollut. Että nyt niitä käy hyvin taas verottaa.
- ERIK
-
Ei minua naurata.
- LAIVANVARUSTAJA
-
Yrittää mies verottajaksi, veronuudistajaksi, eikä tiedä ettei rikkailla ole mitään. Mikä ei jo olisi kuninkaan.
- ERIK
-
Se on hyvä lisäys.
- LAIVANVARUSTAJA
-
Hallitus tarvitsee veronkerääjät, ahneet, rikkaat ja monopolit, ja ne tarvitsevat hallituksen suojakseen.
- ERIK
-
Perkele. Sanon minä. Ikinä ei rikasta miestä niin veroteta ettei se siitä selviäisi.
- LAIVANVARUSTAJA
-
No, siitä näet, jo sen takia sitä ei kannata verottaa.
- ERIK
-
Tuota minä en ymmärrä. Sinä käsket minun verottaa köyhiä ja sanot että rikkaitten rahat kuninkaalla jo on. En ymmärrä.
- LAIVANVARUSTAJA
-
Hyvä kun sanot sen. Älä yritä olla viisaampi kuin olet. Niin pärjäät parhaiten, ja elät kauan.
- ERIK
-
Yrität säikyttää minut jotta en verottaisi rikkaita.
- LAIVANVARUSTAJA
-
Et sinä malta olla sitä yrittämättä. Sinä olet sen verran yksinkertainen. Ei rikasta voi verottaa, eikä kuningasta. Ei niillä ole itsellä rahaa. Se täytyy ottaa köyhiltä. Rikkaat on kuninkaan ja kansan asialla. Ne ilmaiseksi keräävät kansalta verot kuninkaalle. On sitä yritetty että ei olisi ketään keräämässä, ja ei se onnistu. Ei rikkaita ole olemassa. Ei niillä ole omaa rahaa. Verota laivaa, ota siitä kymmenesosa, ja se ei ole laiva. Rikkaita ei oikein ole olemassa, mutta köyhiä on aina. Rakenna tulot sille pohjalle, niitten varaan. Se onnistuu.
- ERIK
-
Siihen sinä aina tulet että rikkaita ei voi verottaa.
- LAIVANVARUSTAJA
-
Se ei kannata. Se ei onnistu. On sitä yritetty.
- ERIK
-
Sinä puhut niin kuin rikas ei keräisi itselleen mitään. Se on vale. Kerää se. Se on sillä kuin sairaus.
- LAIVANVARUSTAJA
-
Sinä kai sen sairauden ymmärrät. Kun se on sairaus, se rikkaus. Niin kuin vallanhimo sinulla.
- ERIK
-
Tässä oli puhe rahasta.
- LAIVANVARUSTAJA
-
Ja muista, että vaikka et usko, niin veroista voi rikas lopulta tulla epätoivoiseksi ja tehdä lakon.
- ERIK
-
Lakon. Lakon ettei enää rikastu, niinkö? Sitä ei ole nähty.
- LAIVANVARUSTAJA
-
Varo sitä, sinä joka aiot kuninkaaksi. Sen takia että se on totta. Tuolla talossa on rikas mies, joka on päättänyt murhata omaisuutensa itse. Hänen omaisuutensa aikoo itsemurhaa, vakain ja harkituin tuumin. Hän on myynyt laivansa, talonsa, peltonsa, nautintaoikeutensa ja villansa. Hän saa asua talossaan kuolemaansa saakka. Sitten hän luovuttaa sen ostajalle. Se ostaja olen minä. Se kuolema ei voi olla kaukana. Niin olen asian arvioinut. Sen takia että mies joka ryhtyy noin epätoivoiseen tekoon ei sitä pitkitä niin turhan asian takia kuin elämä on.
- ERIK
-
Sellaista rikasta miestä ei ole.
- LAIVANVARUSTAJA
-
Ei ollut ennen. Nyt on. Niin tiukalle verotus on mennyt. Sillä ei enää ole omaisuutta, vaan käteistä rahaa.
- ERIK
-
Ei pääse tavoistaan kurja, tarraa rahaan kiinni.
- LAIVANVARUSTAJA
-
Ei se tarraa. Se antaa mennä, se osti viimeisillä rahoillaan kallisarvoisen lasiastian ja tynnyrin olutta. Se ihmeellinen lasiastia, Venetsiasta, omaisuuden arvoinen, on pylvään päässä sen sängyn vieressä. Se juo oluen ja sitten kun se tuntee kuoleman lähestyvän, juoppohullu mies, potkaisee lasiastian rikki. Se kuolee yhtä aikaa omaisuutensa kanssa. Ja katso, siinä on sitten se ainoa rikas mies jota on pystytty verottamaan. Se tuli siitä epätoivoiseksi ja toivoi ettei maailmaa olisi koskaan keksitty. En tiedä, onko sinulla kylliksi ymmärrystä että osaat sääliä häntä.
- ERIK
-
Enpä tiedä.
- LAIVANVARUSTAJA
-
Sinä olet niin paljon nolo mies.
- ERIK
-
Minä olen jo käynyt puhumassa köyhien kanssa. Ei niilläkään mitään ole.
- LAIVANVARUSTAJA
-
Katso rahaa on kahta lajia, rikkaitten ja köyhien rahaa.
- ERIK
-
En tiennyt että on lyöty erikseen köyhien rahaa ja rikkaitten rahaa.
- LAIVANVARUSTAJA
-
Ei sitä ole lyödä tarvinnut. Sitä on aina ollut. Amen.
- ERIK
-
Sen sinä jo sanoit.
- LAIVANVARUSTAJA
-
Siitä on laulettu näin:
On köyhien rahaa ja rikkaitten rahallista rahaa.
Köyhien raha on niin kuin kuollut kala.
Se ei potki eikä ui, se ei rikastu eikä laula.
Sitä ei kutsuta oikeisiin paikkoihin.
Se on kotona kun verottaja tulee ja ottaa sen.
Se ei pyöri, se maksaa ja nukkuu.
Eikä sillä ole osaa maasta, ei taivaasta.
Sillä on luonnevika.
Se on hyväluontoinen.
- ERIK
-
Noinko sinä laulat meriä kulkiessasi?
- LAIVANVARUSTAJA
-
Ääntä minulla ei ole, mutta ota oppia. Älä ole sydämetön rikkaita kohtaan tai sinun käy huonosti.
- ERIK
-
Sinä tahdot sanoa että minun pitäisi
aina olla rikkaita vastaan
rikkaitten puolesta?
- LAIVANVARUSTAJA
-
Vapauta rikkaat veroista ja valtakunta rikastuu. Me kuiskaamme sinut kuninkaaksi. Katso ei rikkaita kannata verottaa. Sen takia että se ei käy päinsä. Ei rikas voi köyhtyä eikä rikastua. Ei häneltä voi ottaa mitään. Jos voi niin se ei ole todella rikas. Ota häneltä laiva, ja sinä saat pyytää että hän maksua vastaan ottaisi taas siitä huolehtiakseen. Sen takia että merillä kulkeminen kysyy ahneutta. Ota häneltä talo, ja saat itse pitää sen kunnossa. Ota häneltä talo, ja se lakkaa olemasta talo. Ota häneltä lampaat, ja hetken kuluttua sinä kuljet itse alasti. Käytä järkeäsi.
- ERIK
-
Minä en saa köyhiä ymmärtämään tätä.
- LAIVANVARUSTAJA
-
Et saa. Jos he sen ymmärtäisivät niin he eivät enää kohta olisi köyhiä.
- ERIK
-
Jos sinä tulisit puhumaan niille.
- LAIVANVARUSTAJA
-
Sinua ne uskovat. Kerro niille ettei rikkailla ole mitään. Ei mitään mitä ne voisivat antaa, kenellekään, paitsi lapsilleen, ja kerro, että eräs rikas mies on tehnyt lakon, ei tahdo enää rikastua, ja hänen omaisuutensa kuolee hänen mukanaan. Hän käyttää sen loppuun. Ja sano, että se on ainoa keino millä rikas voi omaisuuttaan käyttää. (Hirveä kolahdus, ja lasia putoo.) Nyt se teki sen tempun. Nyt sen omaisuus kuoli. Vero tappoi sen. Vero söi sen omaisuuden juuret, ja se teki itsemurhan. Se kuulosti siltä kuin itse taivas olisi pudonnut.
- ERIK
-
Mikset sinä sanonut minulle että se on totta. Minä luulin että se on vain sinun rahapuheitasi.
- LAIVANVARUSTAJA
-
En minä siitä sinua syytä.
- ERIK
-
Oliko sillä lapsia? Tai perhettä.
- LAIVANVARUSTAJA
-
Oli, seitsemän lasta ja kaksi vaimoa. Se oli tosi vahinko. Niille ei jäänyt mitään.
- ERIK
-
Noinko äkkiä se kävi.
- LAIVANVARUSTAJA
-
Äkkiä se käy, katso, se on niin, että jos ihminen ei koko ajan rikastu niin se koko ajan köyhtyy. Se siinä on hirveintä.
- ERIK
-
Tule sinä mukaan, puhumaan niille, köyhille, tästä.
- LAIVANVARUSTAJA
-
Kuule, se on kyllä parempi että sinä puhut. Ja minä ajattelen. Minä olen huono puhuja.
KUUDES KOHTAUS
- KERTOJA
-
Nyt Erik-ylimys ryhtyi puhumaan köyhille, ja sanoi:
- ERIK
-
Mitä vähemmän teidän hyväksenne tehdään, sen parempi. Sen takia että mitään muita rikkaita tai muuta rikkautta ei valtakunnalla ole kuin
köyhät. Ja sen takia te maksatte kaiken itse. Pyytäkää vähän niin pääsette helpommalla. Mitä enemmän teille luvataan sen enemmän teiltä otetaan. Sillä minkä te saatte sen te saatte itseltänne, ja mitä te pyydätte se teiltä ensin otetaan. Mutta sen ottaminen teiltä ja sen teiltä otetun teille antaminen maksaa hirveästi. Siihen tarvitaan niin suuri koneistus, että se on onimutkaisempi kuin myllyn koneisto, ja ei myllystäkään tule jauhoja enemmän kuin sinne on viety jyviä, vaan vähemmän. Se kone syö. Te ette tätä kestä. Kun ensin tarvitaan rikkaat ottamaan teiltä se mitä teillä ei ole, kokoamaan itselleen rahat jatavarat, verottaja ottamaan se heiltä, ei kun yrittämään sitä, ja ottamaan sitten teiltä heidän kauttaan, niin että myös nämä rikkaat on elätettävä jotta he antaisivat teille rahaa jolla te ostaisitte heiltä köyhyyttä itsellenne, rikkailta, jos ei teillä ole sitä tarpeeksi ennen, ja sitten pitää olla jakajat jotka jakavat rasituksen niin tasan että se tulee sietämättömäksi, niin tätä kaikkea hyvää te ette pysty ylläpitämään. Jos ei teillä olisi kuningasta. Ja jos te pystyisitte, niin te ette olisi tosi köyhiä. Mutta köyhiä te olette.
- KÖYHÄT
-
Me olemme hyvin köyhiä. Meillä ei ole mitään muuta yllin kyllin kuin köyhyyttä.
- ERIK
-
Mutta sitä kai teillä sitten on tarpeeksi. Eikö teidän köyhyytenne ole suuri?
- KÖYHÄT
-
Se on hyvin suuri.
- ERIK
-
Mutta silti te olette tahtoneet enemmän rahaa, sinäkin. Vaikka te olette tosi köyhiä.
- PUUNHAKKAAJA
-
Minä olen puunhakkaaja. Minä hikoilen paljon. Ja minä tahtoisin syödä suolaa joka päivä.
- ERIK
-
Maailmassa ei ole niin paljon suolaa että sitä riittäisi jokaiselle. Tai jos suolaa olisi kyllin paljon, niin että sitä riittäisi sinullekin, köyhälle miehelle, niin maailmasta tulisi liian suolainen. Kaikista kaloista tulisi suolakalaa. Jos suolaa olisi niin paljon että sitä riittäisi sinullekin, ei se enää olisi suolaista. Ja jos rahaa olisi niin paljon että sitä voisi antaa sinulle joka päivä, ei se olisi mitään. Se olisi puitten lehtiä jotka rapisevat jaloissa lumen alla, pyöreitä ja keltaisia, mutta ei paljon arvoisia. Ymmärrätkö sinä tämän asian nyt?
- PUUNHAKKAAJA
-
Sinä olet liian paljon puhunut rikkaitten kanssa.
- ERIK
-
Minä halusin verottaa heitä. Mutta hirveä tosiasia on ettei rikkaita saa verottaa. Rikkaita on yhtä mahdoton verottaa kuin kuningasta. Kaikki mikä häneltä otetaan tulee hänelle takaisin. Ja sama koskee rikkaita. Tai sitten he eivät ole rikkaita. Tai sitten heistä tulee entisiä rikkaita, niitä joilta voi ottaa jotakin. Jotakin mitä he eivät heti saa takaisin. Katso, kuningas ei omista mitään kuin köyhät...
- PUUNHAKKAAJA
-
Me ei tahdota sinun sananlaskujasi. Me tahdotaan rahaa, ja heti. Lisää rahaa.
- ERIK
-
Kun te sitä lisää haluatte niin te teette juuri niin kuin rikkaat toivovat! Sillä tavalla he lahjoittavat osan veloistaan teille! Aina kun te luulette saavanne lisää rahaa! Sitä sanotaan rahan huonontamiseksi! Se tarkoittaa kaikkien hintojen parantamista! Sitä he tahtovat! Ja sen te saatte, kun kyllin kauan sitä heiltä pyydätte!
- KÖYHÄT
-
Eikö ihmisellä sitten ole mitään toivoa?
- ERIK
-
Mitään muuta ei ihmisellä olekaan.
- KÖYHÄT
-
Sinä puhut niin kuin rehellinen mies. Sen tietää siitä että sinä et lupaa meille mitään hyvää.
- ERIK
-
Minä lupaan että te minusta saatte hyvän kuninkaan. Jos tahdotte.
- KÖYHÄT
-
Ei käy. Sinä olet liian hyvä mies kuninkaaksi. Sinä olet rehellinen mies kun sanot sen itse. Sinä sanot olevasi hyvä mies. Se tarkoittaa ettei sinusta ole kuninkaaksi. Emme me tahdo sinua. Et sinä pärjäisi naapurikuninkaitten kanssa. Ne joisivat sinut pöydän alle! Ne iskisivät sinua ystävällisesti nyrkillä selkään ja sinä hymyilisit. Sinä luulisit että se kuuluu asiaan. Ei, me tahdomme kuninkaaksi pahan miehen, joka ei putoa pallilta. Sen pitää olla ilkeä, pitkävihainen ja paha mies. Minkä se meiltä rosvoaa siitä se pitää kiinni.
- PUUNHAKKAAJA
-
Sen tapainen kuningas tulee ajan mittaan edullisimmaksi. Sinä Erik olet liian hyvä meille.
SEITSEMÄS KOHTAUS
- JARL
-
Kansa sanoo että se ei suostu maksamaan verorästejä ennen kuin maahan on saatu uusi kuningas. Kansa, niin rikkaat kuin köyhätkin, osoitti hämmästyttävää tarkkanäköisyyttä. Se ymmärsi että tämä on henkilöksymys. Se tahtoo ensin tietää kenen kanssa se puhuu ennen kuin se suostuu sanomaan mitään veroista. Ne eivät maksa eivätkä puhu ennen kuin kuningas on päätetty. Niin että tämä osoittautui hyvin vaikeaksi problematiikaksi. Ei olisi pitänyt herättää näitä kolmea kysymystä. Meillä on hyvä kuningas, meillä on perusteet veroille ja meillä on verosaatavat.
- ERIK
-
Minusta tuntuu että joku on provosoinut tämän henkilökysymyksen esiin.
- JARL
-
Minä olen vain sanonut mitä kansa sanoo. Ja sinä käskit aina kuulla kansaa, Harald-kuningas.
- HARALD
-
Loppu tuli vaikeasti, tuo kuningas-sana. Mutta se ei ole sana. Se olen minä. Eikä kansa sano mitään. Te valehtelette. Te yritätte saada aikaan vaikeuksia jotta pääsisitte näyttämään kykynne. Te yritätte päästä tälle pallille. Ei se niin helposti käy. Te olette tehneet erehdyksen. Te olette herättäneet toivon. Niin uninen kuin se on, ja rakastaa mustan ja valkoisen kirjavia vällyjään. Ja vielä talvea vasten. Te olette sotkeneet rikkaitten ja köyhien elämän. Nyt ne kaikki juoksevat tänne, ja pyytävät että minä pitäisin huolta järjestyksestä.
- JARL
-
Sinä syytät meitä kuninkaan pettämisestä. Vaikka me emme ole yrittäneet sitä.
- HARALD
-
Sinä sanoit että sinä olet puhunut kansan kanssa.
- JARL
-
Sinä käskit kuunnella kansaa, kysyä siltä ja puhua sen kanssa.
- HARALD
-
Mutta sinähän olet juossut pitkin teitä ja mäkiä, istunut laivoissa ja losseissa tuhansia peninkulmia.
- JARL
-
Halusin kerrankin olla varma ettei mennä yhdenkään akan ohi. Sen olen tehnyt.
- HARALD
-
Mutta sinun piti puhua itsensä kansan kanssa. Ikäsi olet ollut täällä etkä tiedä että minä se olen kansa.
- JARL
-
Sinun pitäisi olla tyytyväinen siitä että sinulla on sellaisia miehiä kuin minä ja Erik. Että sinulla on käytettävissä minut ja Erik, johon voit verrata minua. Ei ole, kuule kuningas, ollut vähän niitä jotka ovat halunneet minusta kuningasta. Minä olen kysynyt, niin kuin se ehdotus olisi huono vitsi, että mitä sitten kuningas Haraldille tehdään. No, sillä on kyllä hommia. Ruvetkoon ratsastajapatsaaksi. Merikuningas? minä kysyin. Niin, he sanovat, kun se on koko ikänsä ratsastanut isänsä hartioilla. Se sinun on ehkä hyvä tietää, merikuningas.
- HARALD
-
Puhelias mies, tämä Jarl-herra. Puhu nyt köyhien kanssa. Minä pyysin ne tänne täksi päiväksi.
- JARL
-
Ne tahtoo että rästit pois, ja että verot alas, ja että sinä otat heiltä heidän köyhyytensä.
- HARALD
-
Ei niitten veroja voi pienentää kuin suurentamalla niitä. Kun verot on kyllin isot niin niitä ei enää huomaa. Puhu nyt.
- JARL
-
Terve, köyhät.
- KÖYHÄT
-
Terve, Jarl-ylimys.
- JARL
-
Puhu, köyhä, rohkeasti.
- KÖYHÄT
-
Meillä on kahden kohdan ohjelma. Päätä vadille! Ja verot pois köyhiltä! Tai päätä vadille! Velat anteeksi! Päätä vadille.
KAHDEKSAS KOHTAUS
- HARALD
-
Köyhät! Minä yritän puhua ylimyksille teidän hyväksenne. Ylimykset! Minä yritän puolustaa teitä kansan raivolta.
- KÖYHÄT
-
Kun sinulla, Harald-kuningas, on sellaisia neuvonantajia kuin tämä Jarl-ylimys ja tämä Erik-ylimys niin ei ole ihme että sinä olet saanut tarpeeksi kuninkaana olemisesta. Kaikki menee päin helvettiä. Se on heidän syynsä. Meillä ei ole mitään. Laivanvarustajat ei maksa mitään ruoasta ja köysistä miehistä ja tavaroista. Kauppiaat ei osta meiltä mitään. Ja hinnat nousee. Niitten hinnat nousee niin että niitten ei kannata tehdä mitään. Miksei kauppaa käydä niin kuin sotaa. Että kaikki saisivat siitä osansa, eikä kukaan jäisi sitä ilman.
- HARALD
-
Te ette pidä näistä ylimyksistä?
- KÖYHÄT
-
Erik-ylimys puhui meille hirveitä. Sen jälkeen me ei olla nukuttu hyvin.
- HARALD
-
Mitä se puhuu?
- KÖYHÄT
-
Me ei sitä osata ulkoa. Mutta se ikään kuin lohdutti meitä...
- HARALD
-
Senkö sinä teit, mies?
- KÖYHÄT
-
Se ikään kuin lohdutti meitä sillä, että tämän huonommaksi ei meille voi käydä. Ei se sitä sanonut. Se lohdutti ikään kuin sillä että luonnon säännön mukaan ei tilanne voi tulla paremmaksi, vaan kun verotus tulee näin tehokkaaksi ja ottaa köyhiltä kaiken, niin se lopulta ottaa köyhiltä myös heidän köyhyytensä. Sitten hän sanoi että valtakunta on uuden ajan kynnyksellä, eikä sen yli pääsemiseen tarvita kuin hiukan käteisiä varoja. Jotta hänestä tulee kuningas. Sinun pitäisi antaa tälle ylimykselle korotus. Nosta hänet lähemmäs jumalia, että hän saa puhua niitten kanssa.
- HARALD
-
Miten korkealle?
- KÖYHÄT
-
Korpinsyötiksi ison puun latvaan. Sen takia että köyhien kanssa ei lasketa leikkiä, turhan takia, eikä ilmaiseksi.
- HARALD
-
Ettekö ota häntä itsellenne kuninkaaksi?
- KÖYHÄT
-
Me ei tahdota kuninkaaksi miestä joka me jo tunnetaan. Ja nosta ylös myös tämä toinen ylimys.
- HARALD
-
Tämäkö, tämä Jarl?
- KÖYHÄT
-
Se. Sen takia että koska sinä olet nähnyt että rikkaruohoja kitkiessä kitketään vain joka toinen? Siitä toisesta tulee iso.
- HARALD
-
Näin se nyt on, ylimykset. Kansa tahtoo. Ja kuningas on kansan palvelija.
- ERIK JA JARL
-
Eikö se riitä, että...annat hirttää...toisen meistä...tuon...tuon...ikään kuin esimerkiksi...minulle...hänet...hänet.
- HARALD
-
Mitä siitä nyt tulisi. Isokin puu siitä kallistuisi, ja kaikki on tässä maassa niin kallistunut ettei se käy. Ei se todella yhtään käy. Tasapuolisuuden vuoksi minä annan ripustaa toisen tuonne idän puolelle, toisen lännen puolelle. Saatte itse valita. Tasapuolisuus on hallitsijan ominaisuuksista tärkein. Vahinko että te ette sitä edes vielä ymmärrä. Ettekä siis tule koskaan sitä ymmärtämään. Sen takia, tässä sitä ollaan. Naru kaulassa. Niin siinä sitten kävi.
YHDEKSÄS KOHTAUS
- ERIK
-
Me ei tarkoitettu tätä...
- JARL
-
...kun me tähän puuhaan ruvettiin. Hyvässä uskossa. Vilpittömästi.
Me ei hyväksytä tätä, näin äkkiä.
- HARALD
-
Ei puukaan sitä tarkoittanut kun se tähän maailmaan kasvoi. Ei se mitään pahaa tarkoittanut kun se kasvatti pitkät oksansa. Eikä niinipuu kun se antoi repiä itsestään irti niintä, niin vahvaa ja uskollista, köydeksi sopivaa. Ettekä te ole mitään muutakaan ymmärtäneet, koko aikana, vaikka olette saaneet minua kuunnella. Mutta välttämättömät asiat te olette aina vannoneet ymmärtävänne, ja tämä on nyt ihan välttämätöntä, tässä tilanteesa, se on realiteetti. Ja realiteetit te olette aina vannoneet ymmärtävänne. Niin että ei teillä ole tähän paljon sanomista.
- JARL
-
Tämä ei ole mahdollista, tämä ei ole politiikkaa. Sen takia että politiikka on mahdollisen taidetta.
- ERIK
-
Ja tämä ei ole mahdollista.
- HARALD
-
Politiikka...mahdollisen taidetta...hyi helvetti. Isot miehet. Satuja. Mahdollista ei ole yksin se mikä on mahdollista. Mahdollista on se minkä minä voin tehdä mahdolliseksi. Se mikä itsessään on mahdollista, se hoitaa kyllä itse itsensä. Ja tämä mies hokee että ei ole ja ei ole, ei muka mahdollista. Etteikö ole mahdollista hirttää kahta mahtavaa miestä puun latvaan. Ei sitä tiedä ennen kuin on yritetty. Se on vähän niin kuin haaste. Ja mies ottaa aina haasteen vastaan, vai mitä? Minä ainakin. Jospa se hyvinkin olisi mahdollista. Ehkei se ole taidetta, mutta mahdollista se on.
- ERIK
-
Ajattele nyt itse, kuningas, se ei ole mahdollista.
- HARALD
-
Mahdollista ja mahdollista. Älä jankuta. Ja jos tämä maailma olisi mahdollinen niin sitä ei olisi olemassa. Se pätee tässä myös.
- JARL
-
Niin, ja joskushan sitä on kuoltava.
- HARALD
-
Niin, ei sitä koko ikänsä voi olla oppipoika. Niin. Kiitos kaikesta. Hyvästi. Ja terveisiä.
- ERIK JA JARL
-
Kenelle?
- HARALD
-
Yritä arvata. Yritä miettiä.
- ERIK
-
Niin, mitä terveisiä. Kenelle?
- HARALD
-
Minun isälleni. Paljon terveisiä.
- ERIK
-
Sinustahan tuli oikea vitsiniekka, vanhoilla päivilläsi. Hyvästi, kuningas Harald.
KYMMENES KOHTAUS
- KERTOJA
-
Kun pölkyt oli potkaistu Jarl-ylimyksen ja Erik-ylimyksen jalkojen alta, he hetken räpistelivät. Sitten heistä tuli oudon hiljaisia. Heidät oli hirtetty. Nyt kuningas Harald kutsui luokseen niin köyhät kuin rikkaat, puunhakkaajat, kalastajat, laivanvarustajat, kauppiaat, ja tahtoi saada heiltä neuvon. Siinä vaikeassa tilanteessa, kun hän oli menettänyt kaksi lähintä miestään. Niin äkkiä. Ja kuningas avasi suunsa ja kysyi:
- HARALD
-
Kahta jo vietiin. Mitä te annatte jos minä pysyn teidän kuninkaananne?
- KÖYHÄT
-
Itse sinä sanoit että olet jo liian vanha kuninkaaksi.
- HARALD
-
Niin sanoin. Minä olin. Mutta en ole enää. Minä olen miettinyt asiaa.
- KÖYHÄT
-
Se on hyvä.
- HARALD
-
Koska useimmat voitot ovat lopulta tappioita, täytyy hallitsijan olla vanha. Ei se muuten kestä. Eikä jaksa. Niin että olkoon menneeksi.
- KERTOJA
-
Ja hän lupasi elää niin kauan kuin hän hallitsee. Eikä siihen kenelläkään ollut mitään sanomista. Koska useimmat voitot ovat lopulta tappioita, täytyy hallitsijoitten olla vanhoja. Sanoi kuningas Harald Merikuningas, Pitkäikäinen, kun hän talvehti kuudetta kesää Englannissa. Ja laivanvarustajat, kauppiaat ja suurtilalliset, niin, ja köyhät kumarsivat hänelle ja hän siunasi kansan joka nauroi ja tanssi ilosta. Sillä hän oli kiero mies ja puhui aina totta. Ja tähän päättyy kertomus kuningas Haraldista, pitkäikäisestä.
|